Pidin itseäni keskikaljajuoppona ja viininlitkijänä
Suurin motivaatiotekijäni oli ammatin säilyttäminen, kun suostuin lähtemään päihdekuntoutukseen. Lähipiirinikin oli ollut jo pitkään huolestunut, vaikka pidin itseäni lähinnä keskikaljan juojana ja viininlitkijänä. Lopulta työnantaja puuttui peliin ja teki hoitoonohjauksen. Katselin itse eri hoitovaihtoehtoja, mutta työnantajan voimakas kanta oli, että Kalliola on paras hoitopaikka Suomessa. Jälkikäteen olen itsekin sitä mieltä, että se oli mulle paras.
Lähtö hoitoon oli lopulta nopea prosessi: hoitoonohjauskokous oli keskiviikkona ja jo seuraavana maanantaina olin Kalliolan klinikalla.
Myllyhoidon tiukat säännöt ja päiväohjelma herättivät aluksi ihmetystä. Kuukauden hoitojakso meni kyllä lopulta hienosti, rutiineihin ja yhteisöön tottui nopeasti.
Henkilökunta Kalliolan klinikalla on työlleen omistautunutta ja tarpeeksi jämäkkää. Porukkahenki kuntoutuksessa on hyvä ja siellä tulee läheiseksi monen ihmisen kanssa.
Nyt pystyn myöntämään, että elämisen laatu on parantunut huomattavasti sen myötä, kun en enää käytä alkoholia. Oikeana sairautenahan tätä ei vielä tietämättömät pidä, vaikka kyseessä on hoitamattomana koko ajan paheneva vaiva. Ihan kuten diabetes, jota pitää hoitaa lääkkeillä.