”Kalliolassa sain turvallisesti kasata itseni uudelleen”
Minulla oli jo asiakkuus päihdeklinikalla ja olin ollut puoli vuotta putsina omin voimin. Tavoitteeni oli se, että pysyisin raittiina. En halunnut palata entiseen elämään. Motivaatio oli helvetin kova. Olin valmis tekemään ihan mitä vain.
Kävin ensin NA-ryhmissä ja yritin saada Kelan maksamaa terapiaa itselleni, mutta hakemus tuli bumerangina takaisin. Lopulta verkostopalaverissa päihdepoliklinikan työntekijät saivat minut ymmärtämään, että tarvitsen päihdehoitoa, jos aion pysyä raittiudessa kiinni.
Juttelin sen jälkeen NA-ryhmissä Kalliolan klinikan Myllyhoidosta. Sen jälkeen oli ihan selkeää, että menen juuri Kalliolaan. Monella NA-kaverilla oli positiivinen kokemus Kalliolan klinikan Myllyhoidosta.
Myllyhoito oli kokemus, joka muutti mun elämää paljonkin. Ymmärsin paljon sellaisia asioita, jotka ei ennen ollut niin selkeitä. Ne liittyivät nimenomaan tähän päihdesairauteen ja addiktioon. Siellä oli tosi hvvät työntekijät, jotka kohtelivat minua inhimillisesti ja arvostavasti. Lisäksi kohtaamiset toisten toipujien kanssa oli ratkaisevia. Kalliolassa saatoin kasata itseni turvallisesti uudelleen.
Erityisen hyvin muistan keskustelut erään terapeutin kanssa. Muistan ihan tietyt äänenpainot ja läsnäolon. Se vain sanoi tietyt asiat sellaisella tavalla, että mä tajusin tämän olevan sairaus. Mutta ennen kaikkea siinä ratkaisi se, että hän oli inhimillinen ihminen minua kohtaan. Se hänen tapansa toimia oli tosi aseista riisuvaa. Enää ei tarvinnut esittää mitään.