Olin katkera ja vihainen omainen – kunnes ymmärsin sairastuneeni itsekin
Aviopuolisoni ilmoitti lähtevänsä Kalliolan klinikan Myllyhoitoon. Samalla hän aneli vielä yhtä mahdollisuutta minulta – edes vaikka yhteisen lapsemme takia. Olin miehelleni aivan valtavan vihainen ja katkera, sillä olin jäänyt täysin yksin hoitamaan arkeamme kahden asunnon loukussa. Ja vielä vihaisemmaksi tulin, kun hän soitti eräänä iltana Myllyhoidosta ja kertoi miten euforinen olo hänellä on ja miten vertaistukiryhmät tuntuvat samalta kuin ensimmäiset päihdekokeilut. Nyt hänellä olisi uusi päihde käytössä ja se olisi 12 askeleen ohjelma.
Minä totesin hänelle lakonisesti, että se on kiva, että hänellä on kivaa. Sillä minä tein samaan aikaan 12 tunnin työpäivää ja yhteinen lapsemme oli alkanut pitää mummia tärkeämpänä kuin minua äitinä. Olin niin vihainen, väsynyt ja voimaton.
Pian sain kutsun tulla Kalliolan klinikan läheistyöntekijän juttusille ja sain osallistua myös omaisten ryhmään. Muistan, että mesosin siellä, miten minä en ole sairas, vaan puolisoni on.
”En minä mitään apua tarvitse, vaan hoitakaa hänet kuntoon ja elämä on ihan jees sen jälkeen.”
Vaikka työntekijä yritti miten päin vain selittää, että minulle voisi tehdä hyvää läheiskurssi ja päihdesairauden ymmärtäminen, se vain lisäsi kierroksiani. Kyllä minä jo nimittäin ymmärsin aiheesta ihan tarpeeksi mielestäni. Olin kaivanut keittiön sokkelista luvattoman aseen, olin soittanut ambulanssin psykoosissa pyörivälle miehelle ja olin tehnyt vaikka mitä. Kyllä minä tiesin, millainen päihdesairaus on. Tai niin luulin.
Lopulta eräs NA-ryhmäläinen, mieheni vertainen vei minut omaisille suunnattuun 12 askeleen Al Anon -vertaistukiryhmään. Ja siellä kaikki kirkastui: minäkin olin matkan varrella sairastunut. Ja niin vain oli käynyt eikä kukaan ollut tehnyt sitä tahallaan. Aloin käydä ryhmässä joka viikko ja joka kerta tulin sieltä hyvällä sekä helpottuneella mielellä pois.
En enää ollut vihainen tai katkera. Olin löytänyt rauhan, armon ja ymmärryksen. Ja sitä toivon kaikille muillekin päihderiippuvaisten omaisille. Apu kannattaa ottaa vastaan itselleen, vaikka päihteitä käyttävä läheinen ei sitä olisi vielä tehnyt. Jokaisella omaisella on oikeus ja myös velvollisuus hoitaa itseään.